Yleislääkärit Rosenbergissä: Hae kiireesti sairaanhoitoa!

Yleislääkärit Rosenbergissä: Hae kiireesti sairaanhoitoa!

Perhelääkärin löytämisestä on tulossa haaste yhä useammalle Saksan maaseudulla asuville. Vaikuttava esimerkki on Sabine Fischerin tilanne, joka etsii kiireesti perhelääkäriä vakavasti sairaalle aivohalvauksen jälkeen sairaalle äidilleen. Hänen Rosenbergissä asuvalla yli 80-vuotiaalla äidillään ei ole enää perhelääkäriä, koska edellinen Friedrichshafenin lääkäri ei voi jatkaa hoitoa. Fischer otti yhteyttä lukuisiin toimipisteisiin Ellwangenissa ja lähiseudulla, mutta ei löytänyt yhtään vapaata kapasiteettia. Hän on onnekas Schwäbisch Hallissa, mutta sielläkään yleislääkäri ei voi ottaa enempää potilaita vastaan. Tämä johtaa siihen, että Fischer vähentää työaikansa 80 prosenttiin voidakseen olla tukena äitiään.

Tilanne on hälyttävä. Ellwangenissa on tällä hetkellä puute viidestä yleislääkäristä ja hoitotaso on vain 80,3 %, kun taas Aalenin suunnittelualueella saavutetaan hoitotaso 95,4 %. Hoidon ylläpitämiseen tarvittaisiin 27,5 peruslääkäriä, mutta tällä hetkellä vain 22,5 virkaa on täytetty. Alueen vastuuhenkilöt ovat jo käynnistäneet toimenpiteitä avohoidon parantamiseksi, mukaan lukien stipendiohjelmat ja harjoittelupaikat lääkäreiksi pyrkiville. Tällä hetkellä piirissä koulutetaan 17 tulevaa perhelääkäriä.

Terveydenhuollon haasteita

Sairaanhoito- ja sairaanhoito on keskeinen osa julkisia palveluja, mikä valitettavasti on usein riittämätöntä maaseudulla. Alhainen väestötiheys johtaa laajoihin yleislääkäreiden vaikutusalueisiin, mikä tarkoittaa pitkiä matkoja potilaille. Maaseudulla asuvat vanhemmat ihmiset ovat erityisen riippuvaisia ​​kodin lähellä olevasta hoidosta, koska heillä on usein rajoitettu liikkuvuus. Avohoitoa tarjoavat pääasiassa yleis- ja erikoislääkärit, psykoterapeutit ja avohoitopalvelut, mutta saatavuus ei useinkaan ole taattua pitkällä aikavälillä. Joillakin maaseutualueilla, kuten Mecklenburg-Vorpommernissa, 10 500 lasta ja nuorta asuu yli 20 kilometrin päässä lähimmästä lastenlääkäristä, mikä vaikeuttaa merkittävästi heidän sairaanhoitoaan.

Näiden haasteiden torjumiseksi tarvitaan innovatiivisia ratkaisuja. Eri terveydenhuollon ammattien yhteistyöllä ja telelääketieteen käytöllä voi olla merkittävä vaikutus. Lisäksi on kehitettävä konsepteja, jotka varmistavat paremman sairaanhoidon saatavuuden. Nykyinen kysyntäsuunnittelu osoittaa, että lääkäreiden jakautuminen tulee mukauttaa alueiden demografisiin olosuhteisiin. Lakisääteiset sairausvakuutusyhdistykset pyrkivät tuomaan lisää lääkäreitä maaseudulle korvauslisämaksujen ja alueellisten erityispiirteiden avulla.

Tässä yhteydessä tohtori Sebastian Hock sanoo, että monet vanhemmat perhelääkärit jäävät eläkkeelle tulevina vuosina. Yhteiskunnallinen muutos on tarpeen, jotta ala houkuttelee uusia lääkäreitä ja rohkaisee heitä asettumaan kotimaahansa.

Terveydenhuollon integroiminen julkisten palveluiden suunnitteluun on ratkaisevan tärkeää etenkin maaseudulla vallitsevien haasteiden voittamiseksi. Innovatiiviset lähestymistavat eivät ole vain kysyttyjä, vaan myös välttämättömiä perusterveydenhuollon ja sairaanhoidon varmistamiseksi väestölle.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Ellwangenin ja Rosenbergin kaltaisten maaseutualueiden tilanne on esimerkki monimutkaisesta ongelmasta, joka vaatii sekä paikallista että kansallista huomiota. Viime vuosina saavutettu edistys on rohkaisevaa, mutta silti kaukana riittävästä kokonaisvaltaisen terveydenhuollon takaamiseksi.

Lisää tietoa maaseudun terveydenhuollon haasteista ja mahdollisista ratkaisuista löytyy osoitteesta Swabian posti, bpb ja KBV.