Korntal-Münchingen: Turvapaikanhakijat päivystävät 80 senttiä tunnilta!
Korntal-Münchingen harkitsee 80 sentin työpaikkoja turvapaikanhakijoille edistääkseen integraatiota ja päivittäistä rakennetta. Keskustelua ansioista ja työehdoista.

Korntal-Münchingen: Turvapaikanhakijat päivystävät 80 senttiä tunnilta!
Korntal-Münchingenin kaupungissa käydään keskustelua kouluttamattomien töiden tarjoamisesta pakolaisille. CDU:n eduskuntaryhmän ehdotuksessa määrätään, että turvapaikanhakijat tekevät töitä 80 sentillä tunnilta. Kunnanvaltuusto hyväksyi ehdotuksen yksimielisesti ja kaupunginhallitukselle annettiin tehtäväksi selvittää pakolaisten työllistämismahdollisuudet turvapaikanhakijoiden etuuslain mukaisesti. CDU:n parlamentaarisen ryhmän johtaja Oliver Nauth sanoi, että tällaiset työtehtävät voisivat edistää turvapaikanhakijoiden päivittäistä rakennetta, kielen saatavuutta sekä integroitumista ja osallistumista. Aloite muistuttaa samanlaisia toimenpiteitä Kornwestheimissa ja Freiberg am Neckarissa, joissa samanlaisia malleja on jo otettu käyttöön, jotta pakolaiset voivat osallistua yhteiskuntaan ja saada samalla minimaalista korvausta.
Turvapaikanhakijoiden etuuslaki tarjoaa tällaiset työmahdollisuudet niille, jotka ovat työkykyisiä, mutta eivät ole oikeutettuja etuuksiin. Tällä varmistetaan, että pakolaiset voidaan velvoittaa ottamaan vastaan voittoa tavoittelemattomia työmahdollisuuksia. Vaikka CDU:n aloite on saanut laajan tuen, on myös kriittisiä ääniä. Korntal-Münchingenin vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Harald Wagner kuvailee 80 sentin tuntipalkkaa "arvottomaksi" ja vaatii sopivampaa palkkiota. Lisäksi hän vaatii pakolaisten toiminnan monipuolistamista.
Kritiikkiä ja tukea
Mielipiteet tällaisista työtarjouksista jakautuvat. Free Voters -järjestön johtaja Marianne Neuffer näkee turvapaikanhakijoiden mahdollisuuden työskennellä positiivisena ja näkee sen mahdollisuutena integraatioon. Pormestari Alexander Noak on jo vahvistanut kaupunginhallinnon alustavat näkemykset tästä asiasta. Kornwestheimin ja Freibergin lähestymistavat ovat johtaneet siihen, että myös Ludwigsburgin piirihallinto haluaa toimia ja suunnittelee turvapaikanhakijoiden rohkaisemista työhön alueella. Yli 3 000 piirin ihmistä saa turvapaikanhakijoiden etuuslain mukaisia etuuksia, joista yli 1 000 on mahdollisesti oikeutettu tällaisiin työmahdollisuuksiin.
Saksassa keskustelu turvapaikanhakijoiden työvelvollisuudesta käy yhä kiistanalaisemmaksi. Vaikka liittovaltion työministeri Hubertus Heil pitää mahdollisuutta pakolliseen työhön tietyissä olosuhteissa hyödyllisenä, SPD:n johtaja Saskia Esken torjuu tämän ja viittaa epäonnistuneisiin toimiin pitkäaikaistyöttömien hyväksi. Pakollisen työn arvostelijat, kuten ihmisoikeusjärjestö Pro Asyl, näkevät tämän hyväksikäyttönä ja varoittavat mahdollisista epäinhimillisistä seurauksista. Samaan aikaan äskettäin saapuneiden pakolaisten pääsy Saksan työmarkkinoille on kovassa paineessa. Pääsääntöisesti turvapaikanhakijat saavat työskennellä vasta kolmen kuukauden kuluttua ja vastaanottokeskuksissa jopa yhdeksän kuukauden kuluttua.
Keskustelu turvapaikanhakijoiden työhönoton oikeudellisesta kehyksestä ja eettisistä näkökohdista on edelleen kireä. Mitä tulee mahdolliseen siirtymiseen pakkotyöhön, liittovaltioiden ja kuntien välillä on havaittavissa eroja, jotka synnyttävät sekä tukea että vastustusta. Korntal-Münchingenin tilanne on esimerkki tästä monimutkaisesta asiasta.