Bertolt Brecht: Ulkomaanmuutos ja sen seuraukset – Katsaus taaksepäin!

Bertolt Brecht: Ulkomaanmuutos ja sen seuraukset – Katsaus taaksepäin!

8. kesäkuuta 2025 on merkittävän historiallisen tapahtuman vuosipäivä: Valtakunnan sisäministeriö julkaisi vuonna 1935 neljännen ulkomaalaisluettelon. Mukana oli kuuluisa näytelmäkirjailija Bertolt Brecht, joka 40 muun henkilön kanssa menetti Saksan kansalaisuutensa, koska hän rikkoi "lojaalisuusvelvollisuutta valtakuntaa ja kansaa kohtaan". Tällä päätöksellä oli pysyvät seuraukset Brechtille, josta tuli myös seuraavina vuosina kiistanalainen hahmo teatterimaailmassa. Tämän maastamuuton tarkka tausta liittyy läheisesti Saksan silloiseen poliittiseen tilanteeseen, jossa kansallissosialistit joutuivat kostoiksi taiteilijoita ja älymystöjä vastaan. Tämän tekee myös Wikipedia valaistu.

Mutta Brechtin kohtalo ei heijasta vain hänen kotiuttamisen henkilökohtaisia ​​seurauksia. Hänestä tuli Itävallan kansalainen vuonna 1950, ja tämä liike herätti julkista kohua, kun se tuli tunnetuksi vuonna 1951. Bergtolt Brecht asui tuolloin Itä-Berliinissä ja hänet pidettiin DDR:n kommunistisen hallinnon kannattajana. Wienin teatterit vastasivat näihin kiistoihin boikotoimalla hänen teoksiaan. Vuodesta 1948 vuoteen 1963 hänen näytelmiään ei esitelty missään Wienin vakiintuneessa teatterissa. Boikotin avainhenkilöitä olivat tiedottajat Hans Weigel ja Friedrich Torberg sekä Burgtheaterin ohjaaja Ernst Haeussermann.

Katko teatterimaailmassa

Jo 1920- ja 1930-luvuilla Brechtin töitä esitettiin vain rajoitetusti Wienissä. Esimerkiksi "Sichuanin hyvä mies" esitettiin vuonna 1946 ja "Äiti Courage ja hänen lapsensa" vuonna 1948, mutta esitysten määrä pysyi rajallisena. Brechtin kansalaisuuteen liittyvän skandaalisen tapauksen jälkeen suuret teatterit, erityisesti Burgtheater, kieltäytyivät näyttämästä hänen näytelmiensä lisätuotantoja. Tämä johti Brechtin merkittävään kulttuuriseen eristyneisyyteen ja vaikeutti hänen työhönsä pääsyä erittäin vaikeaksi. The Bietigheim-lehti tarkastellaan tämän kehityksen kulttuurivaikutuksia ja teatterialan feodaalisia rakenteita.

Brechtin teosten boikotti ei ollut vain paikallinen, vaan sillä oli myös kansainvälisiä ulottuvuuksia. Ensimmäiset halkeamat tähän boikottiin ilmestyivät kaudella 1962–1963: Volkstheater esitti "Mother Courage and Her Children" -elokuvan, jota kutsuttiin "sulkun katkaisijaksi" ja joka herätti vaihtelevia lehdistöreaktioita. Poikkeuksia oli myös 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa, kuten esitykset Grazin oopperatalossa. Vasta vuonna 1966 Brecht juhli debyyttiään Burgtheaterissa "Galileon elämällä", joka paransi vähitellen hänen teostensa tilannetta.

Toisin kuin Itävallassa, Saksan liittotasavallassa boikotti ei ollut yhtä havaittavissa. Brechtin työtä ja hänen rooliaan yhteiskunnassa koskeva kiista oli kuitenkin kiihkeän keskustelun aiheena 1970-luvulle saakka. Keskustelu hänen perinnöstään ja arvoistaan, joita hän puolustaa, on teatterikeskustelussa niin silloin kuin nytkin.

Nämä historialliset tapahtumat ja kehityssuunnat muistuttavat meitä siitä, kuinka taide ja politiikka kietoutuvat toisiinsa ja millaisia ​​haasteita taiteilijoiden on voitettava sortoaikoina.