Suche
Mein Konto
Harvinainen villikissa Schönbuchissa: Ensimmäinen geneettinen todiste on jännittävä!
Villikissa tunnistettiin geneettisesti ensimmäistä kertaa Schönbuchissa lähellä Herrenbergiä. Löytö villieläinkameran ja geneettisen testauksen avulla.
Harvinainen villikissa Schönbuchissa: Ensimmäinen geneettinen todiste on jännittävä!
Merkittävä löytö Schönbuchissa lähellä Herrenbergiä herättää kohua. Biologi Manuel Scheible on havainnut villikissan tällä alueella ensimmäistä kertaa. Ujoa eläintä tarkkailtiin villieläinkameran kautta, ja myöhempi geneettinen testi vahvisti suojellun eläimen henkilöllisyyden. Tämä on ensimmäinen geneettinen todiste villikissasta tällä alueella Piirilehti Böblinger Bote raportoitu.
Villikissat ovat tiukasti suojeltuja Saksassa, ja niille on ominaista niiden ujo luonne. Andreas Hank, villieläintarkastaja ja metsänhoitaja Böblingenin alueella, kuvailee löytöä "harvinaiseksi osumaksi". Osoittautuu, että suurten metsäisten elinympäristöjen yhteydessä on nähtävissä myös villikissakannan elpyminen.
Elinympäristöt ja uhat
Historiallisesti villikissaa metsästettiin intensiivisesti 1900-luvun alkuun asti, koska sitä pidettiin "pienriistan tuholaisena". Elinympäristöjä tuhoutui yhä enemmän metsien hävittämisen ja metsien muuttamisen maatalousmaaksi. Tämä kehitys on merkinnyt sitä, että villikissa säilyy nyt vain rajoitetussa osassa alkuperäistä levinneisyysaluettaan. Metsäiset matalat vuoristot ovat edelleen tämän ainutlaatuisen alkuperäisen villieläinpopulaation tärkeimpiä turvapaikkoja, kertoo Saksan villieläinsäätiö.
Schönbuchiin asettui äskettäin naaras, jonka hiukset voitiin kiinnittää puisiin paaluihin. Tämän tiedon esitti myös piirimetsuri Stefanie Knorpp, joka puhui tilaisuudessa metsän harvinaisista lajeista. Esiteltyjä lajeja olivat metsäkurkko, keltavatsarupikonna ja mopsilepakko. On rohkaiseva merkki, että tällaisia lajeja esiintyy tällä alueella, vaikka susia ei ole vielä havaittu, hän lisäsi. Švaabilainen sanomalehtikustantaja.
Viime vuosina on kuitenkin ollut positiivista kehitystä. Villikissat alkavat asettua useille matalille vuoristoille ja yhä useammin niiden reuna-alueille. Asiantuntijat korostavat, että tätä suuntausta on tuettava, jotta villikissat voivat asuttaa pysyvästi uudelleen historialliset elinympäristönsä. Niiden elinympäristöjen suojeleminen ja ennallistaminen on välttämätöntä tämän ainutlaatuisen lajin selviytymiselle.